No niin, hyvästi hiljainen asuntola ja tervehdys uusille erasmus-tyypeille! Meinattiin kuolla hiljaisuuteen, koska ollaan oltu monta päivää lähes kahestaan. Oma kälätys ei enää riitä, joten ehkä ihan hyvä että tänne tuli meitä äänekkäämpiä tyyppejä seuraksi. Turkkilaisia on monta ja ne on kauhian kohteliaita. Löytyy myös ainaki saksaa, italiaa sekä hollantia. Meillä oli eilen tuolla alhaalla yhteinen meeting, missä käytiin läpi asuntolan sääntöjä ja esiteltiin lopuksi rakennusta. Huomas kyllä ettei me oltu ainoat joita jänskätti. Täälä kuulema pidetään eri maiden teemailtoja, toivottavasti mekin löydetään sopiva väli Suomi-illan järkkäykselle! Loppuillasta lähettiin sitte paikalliseen pubiin, misä oli ihan liikaa olutvalikoimaa, siis mahdotonta valita, jotenka päädyin punkkuun. Melkeen kaikki muut joi olutta ja me Pirren kanssa jaksettiin tovin aikaa ihmetellä, miten se lasi voi olla niin pieni?! Suurennuslasin kans sai kattoa että niin misä se juoma nyt oli? Mutta no worries: Suomalaisittain tilasimme toki toiset mokomat. Oli muuten ihan tosi tosi viihtyisä mesta tuo Backdoor, kotoisan rento ja rokahtava meno, taitaapi olla meidän kantapaikka tästä lähtien ;) Kamera jäi tietysti siinä hötäkässä huoneeseen, joten ei todistusaineistoa illasta, mutta ehtiihän tässä. Backdoorista melkeen koko porukka eteni opiskelijabaarikadun tanssimestaan Decadanceen, mutta mepä haettiin ruuat ja lähettiin kämpille kattoon sinkkuelämää! Huolestuttavaa? No en tiiä, oltiin vaan väsyneitä. Ilta oli kuitenki huippu ja juteltiin mitä mahtavimpien ihmisten kans :)
Yö ei ollut yhtä mahtava. Jos joku kehtaa vielä valittaa Suomen sääskistä ni saatan ehkä räjähtää, koska täällä ne on tuhat kertaa nopeampia ja sitkeämpiä. Ne inisee ja inisee ja on yhtä vikkeliä ku kärpäset ja niitä on melkeen mahdoton tappaa. Ja totta kai meillä on kattohuoneisto, jonka ikkunoista aurinko paahtaa läpi päivän. Vaan eipä tätä illasta enää paljon tuuletella, jos ei halua joutua taistelulentäjien hyökkäyksen kohteeksi. Mää ainakin mieluummin nukun uunissa kuin tulen syödyksi. Toisaalta eipä sitä tiedä mitä täällä yön hämärissä möyrii. Hämähäkit on ainakin ihan pirun isoja ja niillä on noin 20 jalkaa. Koitetaan nyt kovasti piilotella meidän hämähäkkifobiaa, ettei kukaan vaan keksis tunkea niitä meidän pussilakanoihin.
Mitäs muuta? Harjottelu alkaa maanantaina, minä oon siitä ainakin kauhuissani. Onneksi paniikkia voi lievittää maailman parhaassa vohvelimestassa shopping centrellä. Sielä saa parasta palvelua ja ison ja rapsakan voffelin ja siihen päälle ihan mitä jätskiä vaan haluaa. Me otettiin mangoa <3
Lauantaina aateltiin ehkä tehdä päiväreissu Brugesiin eli Bruggeen! Jospa tällä kertaa muistettais ottaa kamerat messiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti