Suomi vs. Saksa

Viime keskiviikkona päästiin toteuttamaan pitkään suunnitteilla ollutta Suomi-iltamaa. Syystä jota emme enää muista, olimme luvanneet myös Saksan vahvistuksille että voimme järkätä yhdessä. Jotenka, Fisua ja Klühweinia, olkaa hyvät!

Illan emännät

Päivä alkoi juoksemalla hätäisesti jokaisen halparättiliikkeen läpi etsimässä uusia mekkoja, koruja sekä... Tadaa! Muotoilevia sukkahousuja mekon alle ;) Ilta eteni paniikinomaisesta Fisun keittelystä juhlatilan koristeluun, mutta jostain syystä kuvia ei taaskaan muistettu ottaa.

Antti kehtasi jo huomauttaa Fisun väärästä valmistustavasta, muttaa kiireessä ja paniikissa on kaikki keinot sallittuja! Meillä ei siis ollut aikaa odotella karkkien sulamista, joten turvauduimme kepulikonsteihin. 

Ja lopulta...

 Saksan Damaris maisteli salmiakkia. Ei tainnu olla mikään elämys...

Muina "herkkuina" tarjosimme Fazerin sinistä, Halvan salmiakkia, Fazerin turkinpippureita sekä piparkakkuja. Saksan porukka tarjosi Klühweinia (eli punaviinipohjaista glögiä) ja jotain leipäsiä, joista minun yliherkät makunystyrät ainakin sinihomejuuston paikallisti välittömästi. No vaan, klühwein oli hyvää ja meidän piparit passasi juoman kanssa todella hyvin. Suomen herkuista suklaa upposi pipareiden lisäksi pikaisesti parempiin suihin. Salmiakki ja fisut taas.. no jäipähän enempi itelle ;)

Seuraavaksi vuorossa oli vieraidemme yleistiedon testaaminen pienen tietovisan avulla.

1. Kuinka monta virallista kieltä Suomessa on?
a)1   b)2   c)3

2. Kuka on Suomen presidentti?
a) Alexander Stubb b)Tarja Turunen   c) Tarja Halonen

3. Suomi itsenäistyi vuonna 1917, mutta mikä on juhlapäivämme?
a) 6.12   b) 7.5   c)16.10

4. Suomessa on paikka nimeltä Korvatunturi, kuka asuu siellä?
a) Presidentti   b) Joulupukki   c) Piritta

5. Kuinka monta kertaa Suomi on voittanut Euroviisujen laulukilpailun?
a) 1   b)3   c)5

6. Mikä näistä eläimistä ei kuulu Pohjois-Suomen metsiin?
a) Napakettu   b) Jääkarhu   c) Poro

7. Mikä eläin on Suomen vaakunassa?
a) Joutsen   b) Leijona   c) Poro

8. Mikä on Suomen suurin kaupunki (väkiluvun mukaan)?
a) Turku   b) Helsinki    c) Pori

9. Mitkä 3 maata ovat Suomen rajanaapurit?

10. Nimeä 2 suomalaista bändiä?

Eniten ongelmia vastaajille tuotti virallisten kielten määrä, Suomen presidentin nimi, Joulupukin asuinpaikka (Pirittaakin arvailtiin) ja Suomen vaakunan eläin, jota kukaan ei tiennyt. No oikeastaan kaikki kysymykset tuotti ongelmia, mutta voittajaryhmä sai jopa 11/13p. pienen huijauksen avulla. Vastausten korjaaminen oli tässä parasta: Jonkun mielestä meillä on bändi nimeltä Darutive...

Ennen tietovisan alkua olimme nostattaneet tunnelmaa lupaamalla voittajajoukkueelle mahtavan palkinnon. Sekös sai kynät viuhumaan, vaan kylläpäs onnellisten voittajien naamat venähti, kun käteen tupsahti Kinder yllätysmuna :D

Näytettiin myös muutamia pätkiä Youtubesta, tässä osa niistä. Koska lataaminen vie iäisyyden, linkeistä pääsette katsomaan:

Suomen neljä vuodenaikaa: http://www.youtube.com/watch?v=8km0EBkskn4&feature=related

Huono aamu?: http://www.youtube.com/watch?v=5sFd5Vc_Rlo
Pätkähän ei varsinaisesti ole Suomesta, mutta meni yleisöön täydestä kuin väärä raha.

Conan on Suomi-fani!: http://www.youtube.com/watch?v=bpBGCoWfZlI

Ja viimeisimpänä muttei vähäisimpänä, soitettiin suomi-musaa niin pirusti! Himiä jopa pyydettiin. Alkuun vähän jännitettiin, mutta yllätykseksemme kukaan ei motkottanut liiasta hevistä :)

Baari-tilasta löytyi kajarit, joten tässä meidän suosikki: http://www.youtube.com/watch?v=i9rFH9voBtY

Iloinen vierasjoukkomme.

Ilta oli menestys, kaikin puolin. Ainakin fisun juonnissa yritimme näyttää perisuomalaista esimerkkiä, perkele!

Juhlaa ketutuksen keskelle.

Hanna täälä heip. Kirjottelen minäki vaihteeks ku melko paljo on tapahtunu sitte harjottelun päättymisen. Eka tuntu tosi oudolta ku ei enää tarvinnutkaan herätä viideltä ja lähtä kävelemään sateeseen/pakkaseen, siis mitä ihmettä? Saamme nukkua? Mut kyllähän siihen melko pian tottu, ei valittamista. Paitsi että vika harkkapäivä tais mennä kummallakin melko haikeissa tunnelmissa, koska viihdyttiin paremmin ku hyvin, jopa minä osaston vaihdon jälkeen. Lomailu meidän (minä, Pirre, suomipojat ja yks turkkityttö) oli tarkoitus alottaa Las Palmasin auringon alla, missä Jaana on nyt vaihossa. Odotettiin niin paljon että päästäis pois jäätävästä Belgiasta muutamaksi päiväksi, eikä fiilistä laskenut edes kohtuuttoman pitkä matka Gentistä Charleroin lentokentälle.

Ryanairin lennon oli määrä lähteä 6.30, eikä Gentistä mee niin aikaisin aamulla yhtään junia. Niinpä piti lähteä matkaan jo edellisiltana. Suoraan vaan harkasta kämpille pakkaamaan ja vikalla junalla Brysseliin, missä meitä ootti vika juna Charleroihin. Kun ehdittiin tähän junaan oli kaikilla melko voittajafiilis. Erehdyttiin luulemaan, ettei meijän rentoilureissua vois pilata enää mikään. No, Charleroihin kun saavuttiin ni todettiin vaan ettei sielä ole yhtään mitään. Pakkasta oli ja haluttiin vaan löytää ihan ekaksi joku lämmin mesta missä tehdä toimintasuunnitelma, se mesta oli maailman omituisin karaokepubi. Muutaman oluen/kahvin jälkeen päätettiin ettiä mikä tahansa ruokapaikka, koska nälkä oli järkyttävä. Palloiltiin hetki ulkona ja todettiin, ettei Charleroissa ole yhtään ruokapaikkaa. Meikä oli äkänen kylmästä, joten sit päätettiin ottaa vaan taksi lentokentälle (5e per naama, ei paha). Taksimatkan aikana ehdittiin jopa pelätä, että mitä jos se lentokenttä ei oo auki siihen aikaan :D No onneks se oli.

Ei oltu muuten ainoita jotka oli päättäny mennä nukkumaan kentälle. Tyypeillä oli makuupusseja ja peittoja mukana ja täytyy sanoa, etten oo koskaan kaivannu peittoa niin paljon kuin sinä yönä. Ruokaahan sieltä ei saanut, joten mussutettiin automaatista suklaata ja sipsejä. Kello tais käydä kahta-kolmea aamulla kun käperryttiin kentän jääkylmälle lattialle ja koitettiin nukahtaa, Pirre oli ainoa joka onnistui. Eetu varasti mun mp3-soittimen, Irem kävi kävelyllä, Pete vaan rötkötti ja minä nauroin jonkusen promillen humalaa vastaavaa väsymystäni ulos. Muutamalta bisnesmieheltä kyselin josko ne ois menossa Lappeenrantaan, aikomuksenani lähteä mukaan. Ei ne ymmärtäny suomea.

Just ku olin Iremin laukun avulla saanu hyvän nukkumisasennon ja olin unen ja valveen rajamailla, joku ääliö kenttä-äijä tuli sanomaan että nukkuminen loppu NYT. Pirre ei heränny tähän(kään). Oli vissii sitte aamu. Kello oli jotaki puol viis ehkä. Nooooo, istuttiin siinä aikamme ennenku mentiin turvatarkastukseen, joka sentään meni jouhevasti. Aika lailla ajallaan 6.30 istuttiin koneessa ja odotettiin nousua. Eiköhän kohta tuu kuulutus ja kapteeni sano, että Espanjan lakon vuoksi lähtö onkin vasta kolmen tunnin päästä. Ei muutaku pois koneesta. Ei siinä mitään, päästiin aamupalalle, vihdoin! Samalla odoteltiin uutta aikaa meidän lennolle, mutta ei sitä näkyny eikä kuulunu. Toivoa ei menetetty ennenku kymmenen aikaan, kun tuli kuulutus, että lento onki kokonaan peruttu. Ja niin oli kaikki muutkin Espanjan lennot. Shillä lailla.

Kyllähä siinä suomalaisia kirosanoja kulu aika mukavasti. Tän episodin jälkeen saatiin lappu kouraan, misä luki että saadaan rahat takasi tai uus lento. Uutta Palmasin lentoa ei kuitenkaa ollu samalle päivälle eikä seuraavallekaan, joten ei muutaku hakemukset rahoista menemään. Minähän en muuten ees usko, että me saatas rahoja takas, en luota ryanairiin pätkän vertaa. Kentältä lähettiin melko pian bussilla rautatieasemalle. Oli kylmä ja tuli itku. Täydellisen loman aloituksen kruunasi ihana konnaritäti, joka huijas meitä junalipun hinnassa. Rahat meni eikä liioin palmuja nähty. Eikä Jaanaa.


Vaikka toi lentohomma harmitti kaikkia, koitettiin piristää itteämme ja muita edes vähän. Järkättiin siis Piritan kanssa itsenäisyyspäivän ateria neljälle suomipojalle (niin joo, löydettiin kaksi lisää) sekä meidän hyvinkin suomalaistuneelle Iremille. Ilta oli tosi jees ja kaikki viihtyi hyvin. Tarjolla oli suomalaiseen tapaan nakkikastiketta, pottumuusia ja salaattia. Jälkkäriksi oli suklaakakkua, Bacardia ja minttuviinaa ;) Eli vois jopa sanoa, että täydellinen menu! Katteltiin myös linnan jatkoja yle areenasta. Enpä ookkaan ennen mitenkään ees "viettänyt" itsenäisyyspäivää, kivvaa oli :)

Elämää, ei sen vähempää.

Viikko on valunut käsistä taas ennätysvauhtia! Enää viisi päivää harjoittelua jäljellä ja reissu alkaa lähestyä loppuaan. Ollaan yritetty aina tilaisuuden tullen ottaa mahdollisimman rennosti ja vaan nautiskella tästä loppuajasta. Seuraavana lauantaina suunnataan nokat kohti Las Palmasia, siellä viimeistään unohdetaan ressi ja vaihdetaan kunnolla vapaalle! 

Koska tälle päivälle kaavailtu reissu menikin mönkään, matkailu vaihtui Gentin ympärikävelyyn. Lähettiin kaupungille innosta piukeina kattelemaan tuliaisia ja pikkujouluvaatteita, sopimuksella "ja takasihan ei tyhjin käsin tulla." Vaan kuinkas kävi, tuhlattiin rahat ruokaan ja vaatteet jäi kauppaan.

Koska päivä on ollut tosi viileä ja me paikallisittain alipukeutuneita, yritettiin päästä sisätiloihin aina tilaisuuden tullen. Ja mikäs sen parempi tekosyy sisälläoleiluun kuin ruoka!

Soup Loungesta saa valita neljästä sopasta itelle passelin. Otettiin tomaatit. Hurjaan 4 euron hintaan (keitto kooltaan medium) sisältyy myös 2 leivänkannikkaa ja hedelmä. Keiton kylkiäisiksi sai valita juustoraasteen, tuoreita yrttejä, krutonkeja ja pieniä lihapullia. Otin tietty kaikkia. Hintaansa nähden aika herkku!

Jälkiruoaksi napattiin matkaan uunituoreet vohvelit. Myyjä paistaa ne taikinamöykyistä, lopputulos on ihanan rapsakka. Vohvelin sisällä on vieläpä semmosia sokerimurusia. Kauppa näyttää käyvän, satoi tai paistoi. Paikallisilla on tapana ostaa vohveli ohikulkiessa ja syödä se ihan semmoisenaan kävellessä tai ratikkaa odotellessa. Ahneena haukkasin palan ennen kuvanottoa. 

Koska viima meinasi mennä luihin ja ytimiin, seuraavaksi poikettiin VOORUITiin kaakaolle. Siellä ois kai enempikin toimintaa keikkojen ym. muodossa, mutta ei olla ehditty tutustua kuin tähän kahvilapuoleen. 

Ja millaista on asua Belgiassa...

Alkuun meillä pikkukylän tyttöillä oli ongelmia kaupungilla suunnistamisen suhteen. Parhaillaan tässä pikkukatujen luvatussa maassa tiet risteää yhdestä liikenneympyrästä jopa kahdeksaan eri suuntaan! Lukuisien väärään suuntaan kääntymisten jälkeen täällä on lopultakin oppinut liikkumaan ilman suurempia ongelmia.

Vaikka olemme saaneet osaksemme käsittämättömän ystävällistä palvelua täällä Belgiassa, on yksi asia, mikä näissä ihmisissä ärsyttää aivan älyttömän paljon. Se on se, että paikallisilla ei ole kiire yhtään minnekkään. Kaupungilla madellaan kuin etanat, eikä tietä anneta, vaikka nähdään että toinen yrittää ohi. (Saman ilmiön tosin näkee myös Raksilan uimahallin vesijuoksuradalla.) Varsinkin kaupassa tämä aiheuttaa sapen kiehumista aina vain. Ja ne kauppojen kassatädit! Ollaan nyt viimeajat asioitu Delhaize-nimisessä suurmarketissa. Siellä on turha kuvitella suoriutuvansa kassan läpi viidessä minuutissa. Kun puuttuu koodia, pitää vaihtaa kuulumisia, se käsi liikkuu niin hitaasti ja jos ei asiakkaan kanssa voi jutella niin jutellaa nyt sitten ainakin viereiselle kassatädille. Että vähän vauhtia siihen toimintaan ja töppöstä toisen eteen. Niin!

Joskus on tullut harmiteltua kun Oulussa muka sataa liikaa. Täällä on satanut koko syksyn ajan yhdeksänä päivänä kymmenestä. Tänään sattu olemaan se kymmenes päivä, jolloin ei sada. Luultavasti kotokaupunki vaikuttaa tämän jälkeen preerialta.

Me fiksuina kuviteltiin että ruoanlaitosta tulee täällä ongelma. Oli se mieltä avartavaa huomata, että ruokakaupan valikoima on lähes sama ku Suomessakin. Tietty kotimaiset spesialiteetit kuten salmiakki, piparit ja glögi puuttuvat. 

Paikalliset valittaa kun on liian kylmä. Viime talvena oli kuulemma pahimmillaan -9 pakkasta ja koko kaupunki sekaisin. Asiaa voisi osaltaan auttaa se pukeutuminen. Aamuisin töihin lähtiessä meillä on välihousut farkkujen alla, 2 paitaa ja ulkoilutakit, kaulahuivit ja lapaset. Paikallisilla on minihameet ja sukkahousut, se on katsokaas tyyli ennenkaikkea. Kaiken huippu oli tänään, kun nähtiin kaupungilla partiopojat uniformuissaan ja polviin asti ulottuvissa shortseissa. Poijilla oli pipot päässä, mutta paljaat jalat! Tollojakai ne on.

Täällä ihmiset puhuu järkiään todella hyvää englantia, joten asioimisen kanssa ei ole missään vaiheessa ollut ongelmia. Minkäänlaista kulttuurishokkiakaan ei tullessa jouduttu kokemaan. Täällä on helppo olla. Ihmiset tuntuvat olevan melkeinpä kopioita suomalaisista, ehkä aluksi vähän jäyhiä, mutta tutustuessa hyvinkin mukavia.

Paikallisilla on hassu tyyli koristella joulua.

Rupsahtanut Kiikeli?

Koko asuntola on tyhjillään. Porukka liukeni kuka minnekkin ja meidät hyljättiin julmasti tänne. Ehkäpä tänä iltana on aika käydä vakkaripaikassa yhellä moikkaamassa meidän lempparibaarimikkonaista. Leffakin käy, väsyttää siihen malliin.

Enää 18 päivää siihen kun jalat koskettaa taas kotimaan kamaraa. Nyt tuntuu oudolta, miten ihmeessä 2,5 kuukautta voi kulua tämmöistä vauhtia? Vielä pitäisi ehtiä räpsimään paljon kuvia, syömään monesti ulkona, viettämään iltaa uusien kavereiden kanssa, järkätä Suomi-ilta, shoppailla, nauttia, tunnelmoida, ottaa lisää kuvia ja levätä. Suomessa ehi kuitenkaan. Niin ja Hanna tuolta just huuteli, että pitää ehtiä ostamaan uusi paita. Siinä meillä on haastetta.

-P-

Sairaalaelämää

Nyt on koittanut se hetki, kun on aika palata taas asialinjoille. Rakkaiden lukijoidemme iloksi ja oman lauantai-iltamme piristykseksi seuraa tarina belgialaisesta sairaalamaailmasta. Ja sieltä sitä ei vauhtia ja vaaratilanteita puutu. Ainakin erään vierestä seuratun kanylointiepisodin jälkeen toivon todella, ettei palveluun tarvitse tutustua potilaan näkökulmasta.

Sairaaloiden fyysinen ympäristö ei hirveästi eroa kotimaisesta. Tosin AZ Sint Lucas, jossa allekirjoittanut harjoitteluaan suorittaa, on monivuotisen rempan alla. Rakennuksen uudet osat ovat noin nelisen vuotta vanhoja. Yleisilme on siis moderni, siisti ja sairaalaksi hyvinkin kodikas.

Suuria eroavaisuuksia ei toistaiseksi ole tullut vastaan, tai sitten niihin eroihin on jo niin turtunut, etteivät ne itseä tässä vaiheessa enää hätkähdytä. Tässä kuitenkin parhaita paloja:

* Potilaat voivat käydä suihkussa vasta kun nestehoidolle ei ole enää tarvetta. Siihen asti heidät pestään sänkyyn pesulappujen kera. Jokainen potilas tuo sairaalaan omat vaatteensa, ja näin ollen myös omat pyyhkeensä ja froteiset pesulappunsa.

* Täällä tuntuu rahansäästö olevan kaiken a ja o. Siksi myös halvaantuneelle potilaalle revitään omat tiukat T-paidat päälle. Voitte vain kuvitella, että jos se ei ole mukavaa hoitajalle niin vielä hirveämpää se on potilaalle, joka käsiä ja päätä lähestulkoon revitään irti paidan päällesaamiseksi. Talon leikkauskaapuja käytetään vain leikkaukseen mennessä, tai jos potilas ei ole vielä saanut omia vaatteitaan.

* Potilas maksaa kaikista saamistaan palveluista erikseen, myös lääkkeistä. Jos osastolla on tilaa, potilas voi toivoa yhden hengen huonetta, joka luonnollisesti on kallein. Hintaan sisältyy myös vartaloemulsiopullo sekä Betadine-pullo haavojen hoitoon. Ja ne sinä saat, halusit tai et.

* Kun potilaalle annetaan pieniä injektioita kuten napapiikkejä, ihoa ei puhdisteta ollenkaan, tai se tehdään käsidesillä. Melkein kaikki tehdään käsidesillä. Turha siinä on sanoa että ei meillä Suomessa...

* Sint Lucasissa tehdään päivällä juttelukierros potilaiden luona. Samalla rasvataan potilaan selkä vartaloemulsiolla, koska se on kuulemma piristävää. Outoa sanon minä. Tähän ei totu.

* Kun potilaalla on tarve nestehoidolle, normaalisti laitetaan suoraan kolmitiehana ja samat letkut ovat paikallaan koko hoidon ajan. Kun nestepusseja tai Perfusalgan-pulloja (paracetamolia, jota tiputetaan jokaiselle) vaihdetaan, letkuja ei vaihdeta välissä. Jos vanha letku on jo vajunut, eipä huolta, se vaan täytetään toisesta letkustosta takaisinpäin. Infuusioletkut nimittäin maksavat rahaa! Alkuun piti vähän nieleskellä, nyt siihenkin on jo tottunut.

* Haavat puhdistetaan aina Iso-Betadinella. Puhdistus tehdään steriilin pakkauksen tupoilla ja pinseteillä, joten käsien pesulle _ei ole tarvetta_. Jos hanskoja tässä vaiheessa käytetäänkin, ne riisutaan ennen uusien haavalappujen laittoa, se on hanskat kädessä niin hankalaa.

Lisäksi...

* Ulkomaalaisessa sairaalassa työskentelyä helpottaa suuresti se, että Suomessa pääosin kaikki hoitoalan sanat ovat suoria lainauksia englannin kielestä. Sanakirjaa ei siis tarvitse kaivaa laukun pohjalta aina uuden sanan tullessa vastaan.

* Sairaanhoitajan koulutus kestää ammattikorkeakoulussa 3 vuotta. Ensimmäisen vuoden jälkeen voi työskennellä perushoitajana opiskeluiden lisäksi. Valmistuttua hoitaja voi lähteä työelämään, tai käydä vuoden erikoistumisopinnot. Vaihtoehdot ovat suurinpiirtein samoja kuun Suomessakin.

Tervetuloa osastolle Straat 67!

AZ Sint Lucas: Yhden hengen huone. Perusvarusteluina sänky, tuoli ja pöytä, johon kuuluu pieni jääkaappi. Jokaisesta huoneesta löytyy myös taulu-tv. Huone on kivan näköinen, mutta hermojaraastavan ahdas! Pöytäkin on liian usen vääräkätinen, joten lisäpöydän ollessa käytössä jääkaappi jää väärälle puolelle. Lisäpöytä liikkuu ylös ja alas, mutta ei sivuille. Ensi-ihastuksen laimennuttua voin todeta, ihan paska kapine!

Kaikista yhden hengen huoneista löytyy tuoliteline. Tulee nuo ekstratuolit ihan tarpeeseen, kun potilaan ystäviä ja sukua pukkaa paikalle vierailuaikaan. Populaa on ku romanien sukukokouksessa! 

Hox hanskat ja käsidesipullo!

 Herkkukoreja potilaille! Erityisesti turkkilaisilla on tapana tuoda omaiselle kimppukaupalla kukkia ja herkkukoreja. Perinteisimpiä on erilaiset keksi-, hedelmä- ja karkkilajitelmat. Jos näiden avulla ei parane, niin sitten ei millään. Potilaat myös mielellään tarjoavat herkkuja hoitajille. Salaa oon joskus pari suklaata ottanu :)

Jos jotakin täältä toisin kotiin, niin ainakin vapaan ilmapiirin. Parempikuntoisilla potilailla on lupa ottaa viinitömpsyt illalla. Toki se on tiedossa, että kotomaassa se ei olisi mahdollista. Hömpsyn lisäksi lipsahtais 'vahingossa'  koko pullo.

Ihania paikallisia hoitajia :) Kine-mies esittelee fysioterapeuttien työpuvun, joka väriltään eroaa sairaanhoitajien puvusta.

Ja kaiken huipuksi: kyllä ne hoitajat täälläkin syö! Pöydän päässä muuten laitoshuoltaja, jonka paidan väritys eroaa kahdesta edellisestä. Koko sairaalassa on joku hassu väriteema, tuoleja löytyy kaikissa sateenkaaren väreissä. Jos koto-Oysiin vertaa, niin onhan täällä huomattavasti pirteämpi yleisilme.

'
Luuserin pieniä onnistumisen iloja. Se on lopultakin suonessa! Paikallisessa kanyylissa on jotain vikaa, tai sitten sitä ei vaan ole suunniteltu nakkisormille. Tässä suomalainen versio teippauksesta, paikallisittain tuohon vaan vedetään kalvo päälle niin että koko kanyyli on käteen visusti paketoituna.

 

Hanna hyppäs puikkoihin täsä välisä. Kuten kuvasta voi päätellä, on oma harjoittelupaikkani hieman vanhempaa sorttia. AZ Jan Palfijn onkin hassumpi tapaus, sillä yleisesti se tunnetaan ns. "köyhempien" sairaalana, jossa tiettyjä toimenpiteitä (esim. isot sydänleikkaukset) ei tehdä, vaan tarvittaessa potilaat laitetaan lähetteellä yliopistolliseen sairaalaan. Toisaalta taas esimerkiksi monet lonkkaongelmaiset hakeutuvat nimenomaan Jan Palfijnille jopa ulkomailta, koska he haluavat ehdottomasti tietyn ja saman "kuuluisan" kirurgin käsittelyyn. Ylläoleva kuva on nykyiseltä osastoltani (pneumologia ja onkologia), jossa vietän yhteensä neljä viikkoa. Yleisilme on selkeästi harmaampi ja ankeampi kuin Sint Lucasilla.

Seinältä löytyy yksi käsidesipullo. Toinen on hoitokärryssä. Lisäksi joissakin potilashuoneissa on omansa. Hanskapaketteja on hoitokärryissä, jos on. Seiniltä et hanskatelineitä löydä, etkä paljon muualtakaan. Kyllähän ne kuitenki maksaa ja sillai.

Yhden hengen huone

Sähkösängyt sentään löytyy

Yhden hengen huoneen vessa. Just noin tilava se on.

Ahdas yleisvarasto mihin on tungettu kaikkea Meporesta pyörätuoleihin.

Lääkekärry

Hoitajien raporttihuone

Yllä paikallinen TBC- eli tuberkuloosieristyksen varustus: Alkoholia, maskeja sekä hanskoja. Takkeja oli, mutta sitten ne loppu, ja sanottiin vaan että voi voi. Eristyksen perusidea on ilmeisesti kuitenkin tajuttu, sillä kontaminoituneilla vermeillä ei sentään huoneesta poistuta vaan niille on ihan oma roskis :D Toki potilaalla on huoneessaan myös henkilökohtainen verenpaine- ja saturaatiomittari jne. 

Ja vielä pari itseä ainakin shokeeraavaa seikkaa: 

MRSA-positiivisen potilaan (kolmen puhtaan kanssa samassa huoneessa) haavaa hoidettaessa ei käytetä hanskoja.

Jos imen limaa trakeostomiapotilaalta, vaihdan joka kerta imupään uuteen steriiliin. Täällä taas imupää noukitaan lattialta ja näin siirretään kaikki paska trakean kautta potilaaseen. Hiljaseksi vetää.

Jos täällä jotakin todella on oppinut, niin mittaamaan verenpaineen puolessa minuutissa aneroidimittarilla. Elektronisia ei täällä tunneta.Vaikka pieniä (?) eroja löytyykin, emme menisi vannomaan että Suomessa on aina paremmin, vaikka aseptiseen toimintaan kiinnitetäänkin siellä enemään huomiota.

Maassa maan tavalla!

Taas kutsui meitä Antwerpen.

Rautatieasema on näkemisen arvoinen.

Lauantaina suunnattiin nokat kohti Antwerpeniä. Petri ja Eetukin oltiin saatu houkuteltua matkaan perjantaisen oluttuopin äärellä.

Heti Antwerpeniin selvittyämme suunnattiin ensimmäiselle suht huokeaksi arvioidulle hotellille ja otettiin huoneet. Sen jälkeen suunnattiin vaatekaupoille, mutta jokaisella meinasi verenpaineet kohota väsymyksen ja jatkuvan vesisateen vuoksi. Juuri mitään ei siis tarttunut matkaan tällä reissulla. Onneksi hyvä ruoka vähän piristi nuutuneen rupusakin mieltä. Pienen chillailun jälkeen päätettiin suunnata yöelämään. Aika suorilla päädyttiin Kelly's Irish Pubiin, mikä oli A) lähin pubi mikä silmiin osui sekä B) aivan täydellinen valinta!

Ensialkuun törmättiin suomalaiseen heppuun, joka palvelee Ranskan muukalaislegioonassa. Myöhemmin paikalle pölähti koko lastillinen suomalaisia opiskelijoita. Tais irkkubaari olla yleisesti ulkomaalaisten suosiossa, koska englantia tuntui puhuvan joka toinen. Tunnelma pubissa oli oikein mukava. Jos joku sattuu joskus näille hoodeille, suosittelen! Pitää alkaa Gentistäkin katselemaan paikkaa, jossa vois kuunnella elävää musiikkia.

 Tämä heppu, eli Pat Kelly, piti huolen musiikkipuolesta. Loistava ääni ja hyviä covereita.

 Ja me pidettiin huolta juomapuolesta. 

 Tilattiin Tequilat.

 Öinen näkymä rautatieasemalta. Sade taukosi siinä vaiheessa kun paineltiin takaisin hotellille.

Sunnuntaiaamuna kellon herättäessä aamupalalle oltiin vedetty unta palloon sellaiset neljä tuntia... 

Pienen hengähdystauon (tuli ihan tarpeeseen) jälkeen koitti koko reissun kohokohta: vierailu Antwerpenin eläintarhaan! Eläintarha on yksi maailman vanhimmista (since 1843) ja sijaitsee heti rautatieaseman vieressä. Yleisilme on ihanan puistomainen, eikä alueella muistanut olevansa kaupungin keskustassa.

 Syksy.

Eläimiä oli paljon ja montaa sorttia. Itse asiassa kokonaista 950 eri lajia. Ainoastaan karhu jäi näkemättä, oli kai kömpiny jo talviunille.

Kaunokaisia.

 Kirahvi.

 Ronsuperhe. Pienen kanssa on käyny hauska nimikämmi. Kasteessa hän sai nimen Kai-Mook, jonka luultiin tarkoittavan helmeä Thaimaan kielellä. Joku viisaampi osasi myöhemmin kertoa, että todellisuudessa Kai-Mook on yhtä kuin 'chicken.'

 Etsi kuvasta kaksi rauskua.

'Jos sinut kiinni saisin, niin varmasti kuristaisin...'

 ' Mä lennän!'

Tämä kaveri otti chillisti.

Gorilla se vaan mökötti.