Lukaali

Rakkaiden lukijoidemme (?) useista toivomuksista johtuen seuraa katsahdus matalaan majaamme. Jaha, blogger taas temppuilee, painahan "lisätietoja" -kohtaa nähdäksesi koko päivityksen. Meille ainakin kuvia näkyy vain 2.

 

Näkymä ikkunastamme takapihalle

Meetingiä, ötököitä, vohveleita.

No niin, hyvästi hiljainen asuntola ja tervehdys uusille erasmus-tyypeille! Meinattiin kuolla hiljaisuuteen, koska ollaan oltu monta päivää lähes kahestaan. Oma kälätys ei enää riitä, joten ehkä ihan hyvä että tänne tuli meitä äänekkäämpiä tyyppejä seuraksi. Turkkilaisia on monta ja ne on kauhian kohteliaita. Löytyy myös ainaki saksaa, italiaa sekä hollantia. Meillä oli eilen tuolla alhaalla yhteinen meeting, missä käytiin läpi asuntolan sääntöjä ja esiteltiin lopuksi rakennusta. Huomas kyllä ettei me oltu ainoat joita jänskätti. Täälä kuulema pidetään eri maiden teemailtoja, toivottavasti mekin löydetään sopiva väli Suomi-illan järkkäykselle! Loppuillasta lähettiin sitte paikalliseen pubiin, misä oli ihan liikaa olutvalikoimaa, siis mahdotonta valita, jotenka päädyin punkkuun. Melkeen kaikki muut joi olutta ja me Pirren kanssa jaksettiin tovin aikaa ihmetellä, miten se lasi voi olla niin pieni?! Suurennuslasin kans sai kattoa että niin misä se juoma nyt oli? Mutta no worries: Suomalaisittain tilasimme toki toiset mokomat. Oli muuten ihan tosi tosi viihtyisä mesta tuo Backdoor, kotoisan rento ja rokahtava meno, taitaapi olla meidän kantapaikka tästä lähtien ;) Kamera jäi tietysti siinä hötäkässä huoneeseen, joten ei todistusaineistoa illasta, mutta ehtiihän tässä. Backdoorista melkeen koko porukka eteni opiskelijabaarikadun tanssimestaan Decadanceen, mutta mepä haettiin ruuat ja lähettiin kämpille kattoon sinkkuelämää! Huolestuttavaa? No en tiiä, oltiin vaan väsyneitä. Ilta oli kuitenki huippu ja juteltiin mitä mahtavimpien ihmisten kans :)

Yö ei ollut yhtä mahtava. Jos joku kehtaa vielä valittaa Suomen sääskistä ni saatan ehkä räjähtää, koska täällä ne on tuhat kertaa nopeampia ja sitkeämpiä. Ne inisee ja inisee ja on yhtä vikkeliä ku kärpäset ja niitä on melkeen mahdoton tappaa. Ja totta kai meillä on kattohuoneisto, jonka ikkunoista aurinko paahtaa läpi päivän. Vaan eipä tätä illasta enää paljon tuuletella, jos ei halua joutua taistelulentäjien hyökkäyksen kohteeksi. Mää ainakin mieluummin nukun uunissa kuin tulen syödyksi. Toisaalta eipä sitä tiedä mitä täällä yön hämärissä möyrii. Hämähäkit on ainakin ihan pirun isoja ja niillä on noin 20 jalkaa. Koitetaan nyt kovasti piilotella meidän hämähäkkifobiaa, ettei kukaan vaan keksis tunkea niitä meidän pussilakanoihin.

Mitäs muuta? Harjottelu alkaa maanantaina, minä oon siitä ainakin kauhuissani. Onneksi paniikkia voi lievittää maailman parhaassa vohvelimestassa shopping centrellä. Sielä saa parasta palvelua ja ison ja rapsakan voffelin ja siihen päälle ihan mitä jätskiä vaan haluaa. Me otettiin mangoa <3

Lauantaina aateltiin ehkä tehdä päiväreissu Brugesiin eli Bruggeen! Jospa tällä kertaa muistettais ottaa kamerat messiin.

Rasahduksia yössä - kaksin tyhjässä asuntolassa

Rakkaiden lukijoidemme (?) toivomuksesta seuraa postaus asuntolasta, joka on oleva kotimme seuraavan kolmen kuukauden ajan. Koska lukukausi on vasta aluillaan, on muiden asukkaiden määrä saapua tulevana maanantaina. Paikalliset opiskelijat ovat tapansa mukaan lähteneet viettämään viikonloppua koteihinsa. Olemme siis kaksin.

Kun pimeä laskee sumuisen harsonsa Gentin ylle, aistit terävöityvät ja kaksi viatonta sielua alkaa valmistautua elämänsä pisimpään yöhön tässä varjojen täyttämässä kivilinnakkeessa. 

Jo päivällä aavistelimme jotain hämärää olevan tekeillä. Käytäviltä kantautui ääniä, kuin edesmenneen asuntolasiivoojan sielu olisi levottomana vaellellut pitkin kylmiä kivilattioita. Vaikka rakennuksessa ei todistettavasti ollut ketään, aistimme silti jonkun ulkopuolisen läsnäolon.

Aavistuksemme saivat vahvistuksen, kun alakerran keittiössä välipalaa valmistellessamme huomasimme maitopurkkimme salaperäisesti tyhjentyneen. Ulkoa kantautui myös tämän tästä lasten kiljahduksia, mutta yhdestäkään ikkunasta emme nähneet ristinsielua. Nyt, tuulen ujeltaessa käytävän avoimesta ikkunasta, istumme kattohuoneistossamme ja odotamme aamua, seuranamme vain pimeyden syvä alho.

Julkisivu yön pimeydessä.

Ovi

Alakerran tyhjä käytävä

 

Autio oleskelutila

Keittiö kulmauksen takana

Yläkerran veskikäytävä - Vihreä maili

Tähän päätämme tämäniltaisen katsauksemme, lukitsemme ovemme visusti sisäpuolelta ja käperrymme peittojemme alle seuraamaan tuntien hidasta matelua, kunnes aamu meidät lopulta armahtaa.

PS. Ainiin, nyt muistinkin. Taisi maito hävitä omiin (Pirre) suihin torstai-illan baarireissun jälkeen yöpizzan kyytipoikana.

Luukusta lukaaliksi - koti-ikävän lievitystä Ikealla!

Aikamme katseltuamme kämpän tyhjiä (oli siellä muutama sääskenraato) seiniä, mielessämme alkoi kehkeytyä loistoidea. Näin ollen perjantaiaamun valjetessa vedimme reput selkään ja lähdimme kävellen kohti Ikeaa, jonka olemassaolosta innostuneina olimme edellisiltana suunnitelleet etukäteen ostoslistaa. Missiomme oli selvä; vähällä rahalla väriä ja tunnelmaa muuten hieman ankeahkoon huoneeseemme. Reissulta tarttuikin mukaan mitä hienompaa rekvisiittaa.

Kotitossut 2€/pari
Peitot 3,99€/kpl
Torkkupeitto 2,99€
Sisustuslamppu 2,99€
Kasvopyyhkeitä 0,50€/kpl
Iso pyyhe 4,99€/kpl
Tuoksutuikkuja 3,99€/paketti
Kukka 2€
Kukalle "ruukku" 0,70€
Suihkusaippua 3,99€/pullo
Ovimatto 3,99€
Paperirulla taideteoksia varten 2,99€/rulla
ja tietenkin tussit 2,50€

Yhdeltäkään kaksilahkeiselta emme sitten kaipaa kommentteja rahankäytön ja tavaran tarpeellisuuden suhteen.

Valoa pimeisiin iltoihin

Jotain peittämään tunkkaista hajua

Kaunis kukka hienossa ruukussaan

Ja viimeisenä muttei todellakaan vähäisimpänä...

Sielun ravinnon lisäksi myös kehon täytyi saada omansa!

Jatkoa seuraa...

Torstai-illan tuhinoita

Torstai oli melko tavallinen päivä meille. Käytiin katteleen vaatekauppatarjontaa muttei tietty ostettu vielä mitään. Täältä löytyy perus henkkamaukat jne, ja mehän etsitään jotain spesiaalimpaa ;) Myöhemmin illalla päätettiin lähtä käväseen yhdessä kolmestakymmenestä opiskelijabaarista, joka on kuulemma parhaimmillaan torstai-iltaisin. Noh, kaikki mitä meillä jäi reissusta käteen on tämä:

 

Tästä huolimatta iltaa voisi kutsua jota kuinkin onnistuneeksi?

Niille jotka tajuaa.

Kaisa ja Heidi, jos mietitte onko mulla ikävä teitä. T. Hanna

Hämähäkin jalkoja ja ranskalaista suklaata.

Day one and two:

Reissu alkoi sekavissa/pelokkaissa/jännittävissä/hirvittävissä/innostuneissa tunnelmissa Oulunsalon lentokentältä aikaisin aamulla tiistaina. Pienet itkut piti tirauttaa, onhan tää lähtö kuitenkin pienelle ihmiselle ennenkokematon juttu. Oulu-Riika -väli meni joutuisasti. Riikan vanhassa kaupungissa ehdittiin seikkailla tovin aikaa. Kun etsittiin taksia takaisin lentokentälle, bongattiin ulkoapäin siistin näköinen pirssi, joka kuitenkin paljastui muuksi. Moottori jo huusi, kun huomasimme selkänojissa "Gentlemen's club" -mainokset, mistä päättelimme kyseessä olevan paikallisen paritusfirman. Jo hetken pelkäsimme päätyvämme bordellin palkkalistoille, kunnes lentoasema alkoikin häämöttää silmiemme edessä. Taksikuskikin oli oikeasti todella mukava. Loppu hyvin kaikki hyvin. Tämän jälkeen päädyimme oluelle lentokentän baariin.

 

Joku hieno rakennus ja paikallinen Potna-Pekka Riikassa!

 

Janojuomaa! 

 

Väsynyttä porukkaa Riikan lentokentällä.

Brysseliin päästyämme meinasimme joutua paniikin kouriin, mutta viimeisillä hermoillamme seurasimme kuitenkin kanssamatkustajia ja saimme napattua laukut heti (vaikka Hansu meinasikin itse joutua hihnalle). Jatkoimme saman tien junalle, joka odotti meitä sopivasti raiteella. Istuimme tovin aikaa junassa, mutta kun infotauluun ilmestyi "GENT", hyppäsimme välittömästi ylös ja syöksyimme ovelle odottamaan pysäkkiä. Lopulta ystävällinen konnariherra tuli kertomaan meille: "Tytöt, tytöt.. Gentiin on vielä melkein puolen tunnin matka." Tässä vaiheessa päätimme lopettaa panikoimisen ja aloittaa itse seikkailun. "Det ska vara en äventyr!" hoimme toisillemme.

Onneksemme löysimme Gentistä heti vallan viihtyisän hotellihuoneen (ensimmäinen hotelli asemaa vastapäätä), jonka valotkin saimme lopulta ovikortilla toimimaan. Aamupalalla hotellin hinta-laatu-suhde viimestään paljastui loistavaksi ;)

 

                      

Suomalaisittain saavuimme asuntolalle vähän liiankin täsmällisesti. Sovittu aikahan oli klo 14, me reippaina tyttöinä olimme paikalla jo klo 11.30. Asuntolan vastaava oli pahoillaan, kun ei ehtinyt valmistella tapaamistamme. Kostoksi hän antoi väärän avaimen meille, no ei sentään, tilanne saatiin korjattua ja pääsimme asettumaan taloksi, melkein. Huone oli nimittäin erittäin mielenkiintoisessa kunnossa. No ei niin paha kuin miltä kuullostaa, mutta tilanne edellytti SPAR-reissua ja siivousvälineiden ostoa. Näillä ihmetyökaluilla saimme hämähäkinkäppyrät tainnutettua. Ehkä me tulevat (suomalaiset) sairaanhoitajat ollaan liian steriilejä?!

Pariin otteeseen ehdittiin illan aikana myös eksyä kaupungille tyynynhakureissulle, koska mehän emme vuokratyynyistä kiskurihintoja (miinus 30e) maksa! Paikallisesta supermarketista löysimmekin tyynyt hintaan 3e/zipale, aijai sitä autuutta! SELVÄÄ SÄÄSTÖÄ. Tämän kunniaksi tarttui käteen myös pullo punaviiniä sekä pari levyä belgialaista, ei vittu, ranskalaista suklaata! Kuitenkin kaikkein tärkeimpänä juttuna tänään on pakko sanoa: Me luultiin että hipihiljainen asuntola tarkottaa sitä, että meitä dissataan kympillä. Illalla vähän ennen ysiä ovelle kuitenkin saapui belgialainen tyttö, joka toivotti meidät tervetulleeksi iloiseen joukkoon. Ens viikolla tänne pamahtaa enemmän jengiä, joten sitä odotellessa!

Nuija ja tosinuija kartan ääressä.

Vaikka me kummatkin ollaan luonteiltamme paniikinlietsojia, reissu on lähtenyt käyntiin paremmin kuin hyvin.

Life is good <3

Lähtötunnelmia (iik)

2,5 nights to go, joten eiköhän julkaista eka merkintä! Tiistaina 14. päivä lähtee lento Riikaan kello 6.40. Riikassa ollaankin sit useampi tunti ja Brysseliin tullaan vasta iltasella. Sieltä pitäis löytää suht. halpa yöpymispaikka, koska määränpäähän eli Gentiin junaillaan itsemme vasta keskiviikkona. Siitä eteenpäin kaikki on melko lailla hämärän peitossa. Meillä on kuitenkin melkein pari viikkoa vapaa-aikaa ennen harjottelun alkua, joten voidaan rauhassa tutustua kaupunkiin ja ihmisiin. Tunnelmat vaihtelee ainakin mulla kauhusta ja paniikista ylitsevuotavaan riemuun, mutta se on kai normaalia? Jos Suomessakin on ihan paniikissa ekoina harjottelupäivinä, ni miten sit täysin vieraassa ympäristössä vieraalla kielellä?! Toisaalta taas se että sä uskallat ylipäätänsä käyttää vierasta kieltä ja koittaa selvitä sillä ihan arkipäivän tilanteissa on jo itessään haastavaa, joten pitäis muistaa ettei saa vaatia itseltään liikaa. Mehän mennään suorittaan ihan ekaksi ikääntyneiden hoitotyötä, ja mitä ollaan kuultu ni ei meidän asiakkaat paljon enkkua puhele. Siispä: sinne tänne pari sanaa saksaa, enkkua, (hollantia) ja elekieltä -> näillä mennään ja hyvin mennee!

Ollaan järkkäilty tätä vaihtohommaa jostain keväästä (?) asti ja täytyy todeta, että jos on valmis tekemään töitä ja kestää pienet turhautumisen tunteet, ni se kyllä palkitsee. En tiedä miten paljon muissa ammattikorkeakouluissa opiskelijan täytyy nähdä vaivaa virallisten juttujen eteen, mutta jos on odotanvalmista-tyyppi ni nää hommat ei ainakaan meidän yksikössä tahdo toimia. (Tieto ei kulje = koko ajan täytyy olla valmistautunu mitä kummallisimpiin yllätyksiin.) No, minä ja Pirrehän ollaan tunnetusti kummatki aina niin ressissä asioista, että toinen joutu sen takia sairaalaanki, kaikki on hoitunu yllättävän helposti ja voidaan nyt pakkailun lomassa keskittyä vain iloitsemaan reissusta :) Mun painajainen eli pakkaaminen alkaa muuten tänään, joten wish me luck.

Tässäpä vielä tunnelmia perjantai-illan läksiäisistä, joita vietettiin Mertsin luona ;)