Voitteko uskoa millainen tuskantäyteinen tekstiviestiliikenne vallitsi kahden Gentiläisen sairaalan välillä tänään? Ensimmäinen päivä toisessa harjoittelupaikassa on siis onnellisesti vihdoinkin ohi. Nyt on tyttösistä puristettu kaikki mehut irti, joten oli pakko tankata:

 

Se joka ei lähde vaihtoon ei voi ymmärtää, miten psyykkisesti rankkaa on yrittää toteuttaa hoitotyötä vieraassa kulttuurissa vieraalla kielellä. Jos tästä ei muuta käteen jää niin ainakin palaamme kotisuomeen rohkeampina, vahvempina ja monta kokemusta rikkaampina.

Eipä tässä muuta, takki tyhjänä, maha suklaata pullollaan leffaa katsomaan. Jospa pienen rentoutumisen jälkeen jaksaa taas huomenna palata tosielämään. Ja äitylit ja isukit siellä kotona: ei me otettu tähän stressiin kuin yhdet punkkulasilliset...

Tämän avulla jaksan jouluun: http://www.youtube.com/watch?v=2JAQPZfycgk

<3 :lla Pirre (ja Hansuki)