Juhlaa ketutuksen keskelle.

Hanna täälä heip. Kirjottelen minäki vaihteeks ku melko paljo on tapahtunu sitte harjottelun päättymisen. Eka tuntu tosi oudolta ku ei enää tarvinnutkaan herätä viideltä ja lähtä kävelemään sateeseen/pakkaseen, siis mitä ihmettä? Saamme nukkua? Mut kyllähän siihen melko pian tottu, ei valittamista. Paitsi että vika harkkapäivä tais mennä kummallakin melko haikeissa tunnelmissa, koska viihdyttiin paremmin ku hyvin, jopa minä osaston vaihdon jälkeen. Lomailu meidän (minä, Pirre, suomipojat ja yks turkkityttö) oli tarkoitus alottaa Las Palmasin auringon alla, missä Jaana on nyt vaihossa. Odotettiin niin paljon että päästäis pois jäätävästä Belgiasta muutamaksi päiväksi, eikä fiilistä laskenut edes kohtuuttoman pitkä matka Gentistä Charleroin lentokentälle.

Ryanairin lennon oli määrä lähteä 6.30, eikä Gentistä mee niin aikaisin aamulla yhtään junia. Niinpä piti lähteä matkaan jo edellisiltana. Suoraan vaan harkasta kämpille pakkaamaan ja vikalla junalla Brysseliin, missä meitä ootti vika juna Charleroihin. Kun ehdittiin tähän junaan oli kaikilla melko voittajafiilis. Erehdyttiin luulemaan, ettei meijän rentoilureissua vois pilata enää mikään. No, Charleroihin kun saavuttiin ni todettiin vaan ettei sielä ole yhtään mitään. Pakkasta oli ja haluttiin vaan löytää ihan ekaksi joku lämmin mesta missä tehdä toimintasuunnitelma, se mesta oli maailman omituisin karaokepubi. Muutaman oluen/kahvin jälkeen päätettiin ettiä mikä tahansa ruokapaikka, koska nälkä oli järkyttävä. Palloiltiin hetki ulkona ja todettiin, ettei Charleroissa ole yhtään ruokapaikkaa. Meikä oli äkänen kylmästä, joten sit päätettiin ottaa vaan taksi lentokentälle (5e per naama, ei paha). Taksimatkan aikana ehdittiin jopa pelätä, että mitä jos se lentokenttä ei oo auki siihen aikaan :D No onneks se oli.

Ei oltu muuten ainoita jotka oli päättäny mennä nukkumaan kentälle. Tyypeillä oli makuupusseja ja peittoja mukana ja täytyy sanoa, etten oo koskaan kaivannu peittoa niin paljon kuin sinä yönä. Ruokaahan sieltä ei saanut, joten mussutettiin automaatista suklaata ja sipsejä. Kello tais käydä kahta-kolmea aamulla kun käperryttiin kentän jääkylmälle lattialle ja koitettiin nukahtaa, Pirre oli ainoa joka onnistui. Eetu varasti mun mp3-soittimen, Irem kävi kävelyllä, Pete vaan rötkötti ja minä nauroin jonkusen promillen humalaa vastaavaa väsymystäni ulos. Muutamalta bisnesmieheltä kyselin josko ne ois menossa Lappeenrantaan, aikomuksenani lähteä mukaan. Ei ne ymmärtäny suomea.

Just ku olin Iremin laukun avulla saanu hyvän nukkumisasennon ja olin unen ja valveen rajamailla, joku ääliö kenttä-äijä tuli sanomaan että nukkuminen loppu NYT. Pirre ei heränny tähän(kään). Oli vissii sitte aamu. Kello oli jotaki puol viis ehkä. Nooooo, istuttiin siinä aikamme ennenku mentiin turvatarkastukseen, joka sentään meni jouhevasti. Aika lailla ajallaan 6.30 istuttiin koneessa ja odotettiin nousua. Eiköhän kohta tuu kuulutus ja kapteeni sano, että Espanjan lakon vuoksi lähtö onkin vasta kolmen tunnin päästä. Ei muutaku pois koneesta. Ei siinä mitään, päästiin aamupalalle, vihdoin! Samalla odoteltiin uutta aikaa meidän lennolle, mutta ei sitä näkyny eikä kuulunu. Toivoa ei menetetty ennenku kymmenen aikaan, kun tuli kuulutus, että lento onki kokonaan peruttu. Ja niin oli kaikki muutkin Espanjan lennot. Shillä lailla.

Kyllähä siinä suomalaisia kirosanoja kulu aika mukavasti. Tän episodin jälkeen saatiin lappu kouraan, misä luki että saadaan rahat takasi tai uus lento. Uutta Palmasin lentoa ei kuitenkaa ollu samalle päivälle eikä seuraavallekaan, joten ei muutaku hakemukset rahoista menemään. Minähän en muuten ees usko, että me saatas rahoja takas, en luota ryanairiin pätkän vertaa. Kentältä lähettiin melko pian bussilla rautatieasemalle. Oli kylmä ja tuli itku. Täydellisen loman aloituksen kruunasi ihana konnaritäti, joka huijas meitä junalipun hinnassa. Rahat meni eikä liioin palmuja nähty. Eikä Jaanaa.


Vaikka toi lentohomma harmitti kaikkia, koitettiin piristää itteämme ja muita edes vähän. Järkättiin siis Piritan kanssa itsenäisyyspäivän ateria neljälle suomipojalle (niin joo, löydettiin kaksi lisää) sekä meidän hyvinkin suomalaistuneelle Iremille. Ilta oli tosi jees ja kaikki viihtyi hyvin. Tarjolla oli suomalaiseen tapaan nakkikastiketta, pottumuusia ja salaattia. Jälkkäriksi oli suklaakakkua, Bacardia ja minttuviinaa ;) Eli vois jopa sanoa, että täydellinen menu! Katteltiin myös linnan jatkoja yle areenasta. Enpä ookkaan ennen mitenkään ees "viettänyt" itsenäisyyspäivää, kivvaa oli :)